Mihin tämä hyvin perinteinen kysymys on katoamassa? Maailmalla kauhistellaan kun suomalaiset eivät hallitse smaltalkia laisinkaan. Mutta onko tämän kysymyksen katoamisessa syy siihen,miksi meidän on vaikea keskustella tuntemattomien ihmisten kanssa?
Minusta kysymys on katoamassa ihan ystävienkin kesken tapahtuvassa yhteydenpidossa. Vai onko elämän tilanteeni sellainen, ettei ketään muuta kiinnosta kuulla vastaustani lukuunottamatta tietenkin toista kotiäitiä. ;)
Jätämmekö kysymyksen kysymättä siksi, ettemme halua kuulla vastausta.
Jätämmekö kysymyksen kysymättä siksi, ettemme halua tulla kateelliseksi vastauksesta?
Jätämmekö kysymyksen kysymättä siksi, ettemme jaksa kuunnella mahdollista valitusvirttä?
Jätämmekö kysymyksen kysymättä vain siksi ettei meitä kiinnosta kanssa ihmisen elämä?
Miten tähän kysymykseen kuuluu vastata? Kerrotko ummet ja lammet mitä itsellesi on tapahtunut sinä aamuna vai lähimmän viikon aikana? Vai vastaatko vain, että kiitos hyvää.
Voitko esittää kysymyksen ventovieraalle vaikkapa junassa istuessasi hänen viereen?
Minulla on tapana soittaa kummitädilleni ja kysyä mitä hänelle kuuluu? Kysymyksen myötä on luonnollista aloittaa puhelun keskustelu ja minä ihan oikeasti haluan tietää mitä rakkaan kummitätini elämään kuuluu.
Kiitos,hyvää kuuluu minulle. Olen aloittanut syyssiivoukset. Kellarista meinasin edetä asuinkerrokseen ja tarkoituksena on käydä läpi kaapit ja kaikki. Ulko töitäkin pitäisi aloitella,sillä syksy etenee ja talvi lähenee.
Tänään kaiken tohinan keskellä otin hetken kysyäkseni mitä sinulle kuuluu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti