Onpas aika vierahtänyt edellisestä kirjoituksesta.
Meillä on ollut erikoinen pari kuukautinen. Olemme olleet mieheni kanssa molemmat kotona, ja voin varmasti sanoa molempien puolesta, että emme välttämättä ole ihan kauheasti tilanteesta nauttineet. :) Johtuen varmasti siitä, että tilanne tuli yllättäen emmekä osanneet siihen juuri varautua.
Mutta nyt on muutos jälleen edessä, ja tähän muutokseen itse olen jo henkisesti varautunut muutaman kuukauden. Minä palaan töihin maanantaina.
Kun nuorimmainen syntyi haaveilin juuri tästä tulevasta keväästä ja puutarhasta ja ajasta kotona ilman kiireitä. Kuten aikaisemmin kirjoitin, asiat eivät mene niin kuin niitä suunnittelee. Mieheni työttömyys tai isyysloma kuten hän itse tätä jaksoa nimittää tuli yllättäen.
Olen kuitenkin kiitollinen, että minulla on työ mihin palata ja kaiken lisäksi työni on unelma työni. Palaan siis hyvillä mielin.
Olen ollut melkein tasan vuoden pois töistä ja paluu jännittää, oikeastaan jännittää aika paljon. Uudet työtoverit, uudet lapset ja ihan uusi tilanne myös kotona. Olen myös henkisesti itseäni valmistanut siihen, ettei kotona asiat mene niin kuin minun kanssa menivät. Vaan mieheni etsii sen oman tavan toimia ja minä yritän olla naputtamatta.
Nyt yritän työntää jännityksen pois mielestäni ja keskittyä tähän viikonloppuun. Nauttia hetkistä lasten kanssa ja odottaa tulevaa levollisin mielin. Viisas opettajani joskus sanoi, että asioilla on taipumus järjestyä. Ja näinhän se on.
