Pikkujoulu!

Eikös tänään ole se virallinen pikkujoulu päivä?
Me nautimme piparin tuoksusta ja lämpöisistä pipareista jotka tyttäreni ystävänsä kanssa paistoivat. Hulina päivä takana,mutta ihana sellainen.

Olen nyt kolmena vuonna töissä pitänyt joka adventti-perjantaina pienen adventti hetken ja niin tein tänäkin vuonna, vaikka olen vielä virallisesti äitiyslomalla. Hurjasti minua jännitti mennä ison lapsi ryhmän eteen, pitkä tauko edellisestä kerrasta. Mutta jännitys unohtui kun huomasi kuinka lapset keskittyivät kertomukseen ja elivät sen mukana. Suurin kiitos tulee juuri lapsilta, heidän kommentit ja ilmeet palkitsevat. Ja nyt odotan jo innolla ensi perjantaita kun pääsen taas jatkamaan kertomusta.

Pitkän matkan paketit on lähetetty maailmalle, Australian ja Jenkkien ystävämme odotelkaahan postia. Joulukortti kuvatkin on nyt tuossa pöydällä, taidan huomenna ottaa illasta hetken ja käydä kortteja kirjoittelemaan. Huomenna on taas ohjelmassa perinteinen joulukadun avajainen johon menemme koko porukalla joulupukkia moikkaamaan.

Perjantain onnen hetki, koti on siivottu,kynttilät palaa,lapset alkaa rauhoittua ilta puuhiin ja minulla lasissa kylmä joulusiideri. Ja kaikkein parasta, edessä on taas jälleen huippu viikonloppu oman perheen parissa.....

Epätietoisuus!

Meillä eletään epätietoisuudessa kevään suhteen. Millaista elämä tulee olemaan keväällä? Kukaan ei tiedä.... Mieheni on yt-neuvotteluiden alaisena ja odotamme sieltä edes jotakin tietoa. Odottavan aika tuntuu niin pitkältä,siihen lisättynä epätietoisuus on ahdistus valmis. Onneksi kuitenkin vain minä ahdistun. Nämä neuvottelut on miehelleni ihan arkipäivää,  niitä on jatkuvasti. Ensimmäisen kerran ne kuitenkin koskettavat minunkin elämääni ihan konkreettisesti. Olemme näet päättäneet, jos irtisanoutuminen tulee minä lähden töihin ja mieheni jää koti-isäksi täksi kevääksi.

Itselläni on hyvin ristiriitaiset tunnelmat asian suhteen. Toisaalta olisi ihana palata töihin ja antaa miehen nauttia koti-isän arjesta. Hän on haaveillut siitä kaikkien lasten kohdalla, mutta se ei vaan ole ollut taloudellisesti mahdollista. Mutta sitten minut valtaa haikeus, ne ensimmäiset askeleet kun voi tulla minun ollessani töissä, ensimmäiset sanat voi kuulua juuri työaikaan ja se kaikki muu kehitys jää sitten kokematta....

Tässä epätietoisuudessa on nyt eletty jo reilut kuusi viikkoa,alkaa olla hyvin epätodellinen olo vai onko tämä hiljaisuus tyyntä myrskyn edellä...

Nyt hoidan ahistustani kahvikupposella ja joululehdellä, nautin tästä hetkestä kun talo on hiljainen, kuuluu vain päiväuni tuhinaa....

Pyhäinpäivä....

Suomalaisten Halloween :(  Minusta oikea Halloween on lokakuun viimeisenä niin kuin sitä Halloweenin kotimaassa juhlitaan. Pyhäinpäivä on itselleni jotain ihan muuta kuin naamiais asuihin pukeutumista ja karkkien keräämistä.

Tänään sytytän kynttiän hautausmaalla rakkaalle mummilleni, kummisedälleni ja mummolleni ja papalleni.

Lopultakin saapui marraskuun ensimmäinen viikonloppu, meillä on jo pipari taikina sulamassa ja pian kodin täyttää ihana piparien tuoksu. Olettaen ettei ensimmäinen pellillinen pala, sekin on mahdollista.
Ihana aamu hetki on käsillä,kaikki lapset katselevat lastenohjelmia, pienin siellä isojen joukossa ryömii ja yrittää saada huomiota. Isäntä nukkuu. Minulla on kahvikuppi ja päivänlehti niin ja koko päivä edessäni. Aikasta ihanaa, hetki kerrallaan....