Meillä eletään epätietoisuudessa kevään suhteen. Millaista elämä tulee olemaan keväällä? Kukaan ei tiedä.... Mieheni on yt-neuvotteluiden alaisena ja odotamme sieltä edes jotakin tietoa. Odottavan aika tuntuu niin pitkältä,siihen lisättynä epätietoisuus on ahdistus valmis. Onneksi kuitenkin vain minä ahdistun. Nämä neuvottelut on miehelleni ihan arkipäivää, niitä on jatkuvasti. Ensimmäisen kerran ne kuitenkin koskettavat minunkin elämääni ihan konkreettisesti. Olemme näet päättäneet, jos irtisanoutuminen tulee minä lähden töihin ja mieheni jää koti-isäksi täksi kevääksi.
Itselläni on hyvin ristiriitaiset tunnelmat asian suhteen. Toisaalta olisi ihana palata töihin ja antaa miehen nauttia koti-isän arjesta. Hän on haaveillut siitä kaikkien lasten kohdalla, mutta se ei vaan ole ollut taloudellisesti mahdollista. Mutta sitten minut valtaa haikeus, ne ensimmäiset askeleet kun voi tulla minun ollessani töissä, ensimmäiset sanat voi kuulua juuri työaikaan ja se kaikki muu kehitys jää sitten kokematta....
Tässä epätietoisuudessa on nyt eletty jo reilut kuusi viikkoa,alkaa olla hyvin epätodellinen olo vai onko tämä hiljaisuus tyyntä myrskyn edellä...
Nyt hoidan ahistustani kahvikupposella ja joululehdellä, nautin tästä hetkestä kun talo on hiljainen, kuuluu vain päiväuni tuhinaa....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti