Vanha vuosi.

Vuosi alkaa olla lopuillaan.
Ja kun taakse päin katsoo kulunutta vuotta, on se hyvä vuosi meidän perheelle.

Alku vuosi odotettiin ja jännitettiin uuden perheen jäsenen syntymää. Koko perhe oli odotuksessa innokkaana mukana. Hieman suunnitelmat muuttuivat kun huomasimme että neitokainen istua kököttää masussa eikä hänellä ollut aikomustakaan kääntyä vaikka hieman yritettiin auttaa. Maaliskuun viimeisenä päivänä syntyi perheemme kuopus keisarin leikkauksella.

Kevät hujahtikin ohi vauva arkeen totutellessa. Esikoisen ensimmäinen koulu vuosikin päättyi ja alkoi ensimmäinen pitkä kesäloma. Onneksi minä olin kotona, sillä muuten olisi täytynyt tehdä jos jonkinlaisia järjestelyitä loman suhteen. Kesä oli lämmin. Ja vietimmekin sen suurelta osin terassilla joka toimi "kesäkotina"loistavasti.
 Kesävieraita saatiin Australiasta asti. Itse lomailimme koti Suomessa ja naapuri Ruotsissa piipahdimme eläimiä katsomassa Kolmårdenissa.

Syksyn tullen esikoinen aloittti toisen luokan uuden opettajan johdolla ja keskimmäinen aloitti uudessa esikoulussa. Molempia taisi hieman jännittää alkava syksy. Alku jännitysten jälkeen huomasimme molempien koulun menevän hyvin. Esikoisen opettajan vaihdos oli sittenkin hyvä juttu ja keskimmäisen uusi eskari oli loistava juttu. Uusia ystäviä tuli heti ensimmäisenä päivänä.
Minä nautin arjesta kotona touhuten ja vauva ystävien kanssa puuhaillen. Myöhemmin syksyllä kummityttöni oli ilman hoitopaikkaa,äidin yllättäen tyollistettyään unelma työpaikkaan. Minä otin suloisen kummityttöni hoitoon mielellään.

Loppu syksy menikin pienten tyttöjen ehdoilla tässä kotosalla. Samoihin aikoihin alkoi myös kuulua ikäviä uutisia miehen töistä. Ja loppu vuosi onkin ollut ihan hassua,koko perhe on kotona. Meillä on jokainen päivä kuin loma päivä :) .....mitenhän pitkään jaksan vielä ajatella näin....

Kulunut vuosi on hyvä,on tapahtunut isoja muutoksia meidän perheelle mutta muutokset ovat olleet vain positiivisiä. Hyvillä mielin katselen kohti uutta vuotta, jossa muutokset jatkuvat. Tunnustan kyllä tuleva myös hieman pelottaa. Kuinka muutokset vaikuttavat lapsiin? Kuinka saamme arjen kulkemaan turvallisesti ja sujuvasti?

Vanha vuosi vaihtuu uuteen ystävien seurassa huomenna, tänään on hetki aikaa vielä nauttia ja muistella vanhaa ja ennen kaikkea tehdä lupauksia uudellle.....

Joulun tunnelma kadoksissa....

On vaikea päästä tunnelmaan kun ikkunasta katsoo ulos ja näkee vain pimeyttä tai sitten sataa kaatamalla vettä. Jos kaikki sade olisikin tullut lumena olisi meillä kauniin valkoinen joulu ja ehkä muutama kirous kuuluisi aina lumi töitä lykkiessä.
Sisällä meillä on jo joulun tunnelma, sillä olen laittanut kaikki koristeet jo paikoilleen. Joulukortti rivikin tuossa keittiön seinällä on alkanut loppuviikosta lähtien kasvaa. Vain kuusi enää puuttuu, ja se tuodaan sisälle vasta aaton aattona.

Tunnelmaa lannistaa myös tuleva kevät,asiat ovat nyt selkiytyneet ja minulla on vuorostani töihin paluu helmikuun lopulla. On tietysti kiva palata töihin,minulla on ehdottomasti maailman ihanin työpaikka ja maailman ihanimmat työtoverit. Työn puolesta paluu tuntuu hyvältä, MUTTA se toinen puoli. Minun pieni ihana iltatähteni on vielä niin pieni. Tietysti ihana että mieheni saa jäädä lasten kanssa kotiin,mistä on haaveillut jokaisen pienokaisen kohdalla,mutta mitäs jos hän työllistyy piankin? Se on tällä hetkellä suurin pelkoni, sillä silloin meidän tulee miettiä pienokaisen tilannetta ihan uudelleen,en raaskisi vielä nuin pientä päiväkotiin laittaa. Mutta nyt on jälleen elämässäni tilanne, että on osattava elää päivä kerrallaan ja  olla murehtimatta tulevaa...se vain on ollut itselleni aina helpommin sanottu kuin tehty.

On hassua,meillä on koko perhe nyt useammin koolla ja niistä arvokkaista hetkistä kyllä nautin.

Tieto lisää tuskaa...

Niinhän siinä sitten kävi,että yt-neuvottelut toivat meidän perheeseen ikäviä uutisia. Tarkoittanee sitä, että meillä alkaa ihan uusi vaihe elämässä....uusi ja tällä hetkellä hyvinkin tuntematon.
Pitkään me tietoa odotimme ja tavallaan tätä vähän toivoimmekin, mutta epätietoisuudessa on kuitenkin puolensa sillä kyllä se vain niin on että tieto todella lisää tuskaa.
Alkaa olla aika isojen päätösten......ja pakko se on myöntää että minua ainakin pelottaa mitä se tulevaisuus tuo tullessaan.

Viikonloppu on ikävistä uutisista huolimatta ollut ihana ja rentouttava ystävien kanssa. Talo täynnä lasten kummeja,pelejä, naurua, hyvää ruokaa, hyvää juomaa, jutustelua,kynttilöitä, yhdessä oloa, niin ja onnen hetkiä...

Nyt sunnuntai iltana on hyvä pysähtyä ja ottaa hetki tulevaisuudellemme ja pohtia eri vaihtoehtoja minkä tien valitsemme....