sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Kaipuu johonkin...

Sitä kun on kerran lähtenyt maailmalle kaipaa sinne aina.

Minulle tulee säännöllisesti,muutaman kerran vuodessa kova kaipuu maailmalle, vain johonkin, pois tutuista kuvioista ja ympyröistä. Johonkin uuteen ja jännittävään, johonkin jossa olisi erilaista kuin täällä kotona, johonkin jossa paistaisi aurinko,johonkin jossa se arki olisi erilaista vaikkakin arkea sekin.

 Ensimmäisestä lähdöstäni on jo 11 vuotta,ei uskoisi, ei todellakaan tunnu siltä.
Olen jakanut elämäni kolmeen osaan. Elämää ennen Dallasia, elämää Dallasissa ja elämä Dallasin jälkeen. Olen miettinyt miksi näin on, sillä en viettänyt siellä kuin alle puolitoista vuotta ja senkin kahdessa jaksossa. Sinkkuna ja parisuhteessa ;)
Se oli aika kun minä aikuistuin ja katkaisin napanuorani lapsuuteen ja nuoruuteen. Minusta tuli itsenäinen aikuinen. Ja luulen että ajan erityisyyteen liittyy myös se, että tapasin aviomieheni siellä suurkaupungissa. Äiti lähtiessä sanoi, että katsokkin sitten että mies on suomalainen.
Myös se, että se aika pysyy lähellä ajatuksissani ja tunteissani on varmasti se, että saimme ihania ystäviä sieltä ja he ovat edelleen osa meidän elämäämme ja tärkeitä meille monin tavoin.

Mutta se kaipuu tuli jälleen...haluaisin pakata tavarani ja lentää johonkin uuteen ja tuntemattomaan yhdessä perheeni kanssa. Tähän kaipuuseen ei lomamatkat auta, vaan ne lisäävät kaipuuta siitä jostakin.
Unelmani olisi vielä joskus asua ulkomailla. Se olisi rikkaus jonka haluaisin tarjota lapsilleni ja vielä kerran itselleni.
Tänä päivänä annan itselleni hetken aikaa uppoutua elämään Dallasissa ja kaivan ihanat valokuvat esille,hetki menneisyyteen.....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti